Aluevalloituksia!

Sunnuntaina suunnatiin Haminaan Niemen Elinan tukimölliäisiin, lajina vain tällä kertaa toko :D:D. Soolo ei mun muistaakseni ole koskaan käynyt toko harkoissa, ehkä joskus pentuna on saattanut käydä sosialistumassa... Marjon kanssa juttelin puhelimessa, että mitä liikkeitä alokasluokkaan kuuluu ja Haminassa kävin ne sitten läpi ennen kehään astumista :D. Vähän ehkä hihitytti mennä itse kehään, mutta meni paljon hienommin ja tuskattomammin mitä oletin!

Oli helppo lähteä ihan uuteen lajiin, kun oli mukava tuomari ja liikkeenohjaaja! Soppa sai kilpailla valjaat päällä, sillä jos Soololle laittaa pannan, se yrittää saada sen pois tassuillaan... Soppa pysyi paikallaan koko tuskaisen kaksiminuuttisen, nousi kyllä heti istumaan kun tulin viereen, ei me moisia olla edes treenattu, niin ei mikään ihme. Seisomista ei olla harjoiteltu lainkaan, mutta hittohemmetti, piski yllätti ja pysähtyi seisomaan! Kävi istumaan kun kävelin vierelle, mutta aika hienosti opettelematta! Maahan ei kyennyt millään, oli kuulemma mennyt jo puoliksi, kattonut molemmille puolille että mitäköhän hittoa se muka tahto ja noussut istumaan, hih! Hypyssä tuntui että Sops lähti etsimään palkkaa tai seuraavaa estettä, ei ollut tottunut moiseen yhteen tylsään hyppyyn! Pientä koiraa haukututti jonnin verran, kuten aina kun jotain tehdään :D. Pisteitä kertyi yhteensä 162 eli ykköstuloksen verran! Sijoitus oli 10/12. Aika hienoa kuitenkin meiltä antitokoilta!

1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikalla makaaminen 8
3. Seuraaminen kytkettynä 8½
4. Seuraaminen taluttimetta 10
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
6. Luoksetulo 10
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
8. Estehyppy 8
9. Kokonaisvaikutus 9

Tuomari saattoi olla vähän lepsumpi, kerta Nooralle oli sanottu, että noinkaan hiljainen suoritus ei pakolla menisi läpi ja Soppa huusi vielä enemmän kuin Kovu... Mutta ihan sama, meillä onkin tokosta ykköstulos, nih!

Soolon seuraamisnäyte

Hieman maaninen luoksetulo :D Molemmat kuvat Nopen ottamia, dänksjuu!

Kiitos Sairaan mukaville hauskasta super kylmästä päivästä! Toko kärpänen ei kuitenkaan puraissut, vaikka mukava päivä olikin! Jatkamme vain hyväntekeväisyys tokoja tai hupinumeroita ;D. Tsemppiä koko Suomen toko maajoukkueelle PM-kisoihin!

Kivaa ätsilitiä!

Ajamisessa ja suunnistamisessa on pari vahvaa sääntöä. A) Ennen lähtöä reitti tarkastetaan kartasta B) Apinoiden kannattaa käyttää myös navigaattoria ja uskoa siihen. C) Suuntavaisto sata-ihminen ei saa lähteä menemään ilman karttaa ja navigaattorin vastaisesti vain koska tänne ihan selkeästi kuuluu ajaa.

Perille pääsin oikein helposti, uskoin navigaattoria ja ajoin jotain ihme pikkuteitä loppumatkan, takaisin ajattelin päästä motarille vähän nopeammin, en sitten päässyt. Kotiin sentään selvisin kera pienen ketutuksen ja lisälenkin.

Itse kisoja olin odottanut ihan intona, vähän intoa laski lauantaiaamun 3.40 lähtö... Mitäs sitä hullu ei harrastuksen eteen tekisi, Soolo autoon ja ajamaan yksin kohti Hyvinkäätä! Mun oli tarkoitus ottaa Hukkapalakin mukaan, mutta Hukkis painoi päätä vain tiukemmin tyynyyn kun minä puin päälle! Tässä vaiheessa Soolo käy jo lähestulkoon steppaamaan, se on ihan intona että pääsee mukaan, Hämy vain parantaa asentoaan. Se ihan oikeasti tykkää nukkua, hassu koira :).

Hyvinkään kisapaikka oli ihan mainio! Tykkään alustasta ja ennenkaikkea tykkään kisata teepparissa! Soolo oli koko kisapäivän tosi terhakka, oli kuulolla ja innokas!
Itse radat oli tosi helppoja, vain vika rata oli vähän semmoinen mikä saa syttymään tekemään.
Mulla lyö tosi tyhjää radoista, mutta eka rata oli tosi helppo, tokan loppu oli hauska, joutui miettimään mitä tekee ja kolmannessa oli pari kivaa kohtaa.

Eka rata oli meiltä ihan hyvä, ei siinä kamalasti mitään erikoista tapahtunut, ihan täysillä Soppa ei tuntunut kulkevan ja välillä meni vähän rääkymiseksi koko homma. Oma keskittyminen ei ollut ihan huipussaan, pitäisi vaan muistaa tunkea ne napit korviin ja höpäjätä vähemmän. Radan aikana mulla tuli kokoajan ihme kauhukuvia hyppyjen ohituksista. Joka hypyn kohdalla, mihin tultiin vauhdilla, minusta näytti että nyt se tulee ohi, ihan takuulla tulee! Ihan tyhmiä juttuja, mutta kokoajan varmistelin hyppylinjoja...Tällä radalla puomi oli mainio!! Radalta nolla ja sijoitus toinen. Ja nyt voi piirtää rastin seinään, ei harmittanut! Maailmanmestarille saa hävitä, hih!

Tokan radan loppuun päätin tehdä rohkean valinnan, tiesin että tapa ei ole varmin, mutta tiesin myös että jos se onnistuu, se on niin mein juttu! Radasta en muista oikein mitään, uskoisin että homma meni ihan mukavasti. Uskalsin jättää kepeille suorittamaan "kohti tyhjää", ihan näpäkästi meni, ei ehkä niin kovaa kuin toivoisi, mutta ihan hyvää vauhtia silti. Muuri mentiin kiertäen, ei ponnannut yhtään vauhtia, hienoa! Lopussa mun oli tarkoitus tehdä lyhyellä välillä kaksi persjättöä. Olen edelleen sitä mieltä, että se oli paras vaihtoehto, siinäkin pitää vain muistaa ohjata! Keskityin rynnimään eteenpäin ja unohdin koiran tyystin, joten sain Sopan tulemaan ohi hypystä. Sen jälkeen homma ei oikein ottanut toimiakseen ja Soolo paukkasi vielä väärään päähän putkea. Harmitti sillä tuo rata tuntui toimivan muuten oikein kivasti. Tällä radalla osasin jo keskittyä, eikä niitä ihme kauhukuvia tullut! Tälläkin radalla puomi hieno, tosin tälläkään radalla en pysäyttänyt kumpaakaan kontaktia...Radalta siis hylky.

Viimoisen radan alku oli hauska! Päätin tehdä jalostetun jänisloikan, ei olla koskaan treenattu, mutta sen tuntui enimmän omalta.. Vinkkinä, kannattaa vissiin treenata, ei ihan toiminut :D. Sinänsä outoa, koska se hajosi kohdassa mitä on treenattu ja mikä toimi tosi hienoasti, tiedä sitten lähdinkö liian vahvasti päälle. Radalla tein myös kunnon piruettikäännöksiä, idea oli hyvä, tiet pysyi pienenä, mutta toteutus oli ihan kamala. Otin Soolon mukaan välistävedolla ja oli tarkoitus heittää heti perään persjättö, vähän kuten flipissä, tilana vaan suunnilleen metri. Veto kuitenkin oli ihan liian pitkä ja Soolo teki kunnon siksaks-jakausta pohjaan...
Puomi oli aivan sikamainio!! Käskytin alastulolla, tahdoin varmistaa että Soolo varmasti pysähtyy sinne. Mun pitäisi pystyä pysäyttelemään enemmän kisoissa, niin että ei tarvisi moisia lisäkäskyjä. Alla tuli läpi, mietin hetken palautanko, halusin kuitenkin mennä vielä kepit joten jatkoin. Kepeille tein niin epäreilun syötön, ettei toista! Tokaan väliin pamahti, ei mikään ihme, oli nimittäin senverta epäselvä syöttö! Tältä radalta siis jonkinmoinen keräilyerä kaikkea :D

Vaikka tulossaldo olikin aikamoisen laimea, oli radoissa ihan tosi paljon onnistuneita juttuja! Ekstra intoa antoi puomit, ne oli niin hienoja! Ainakin ne tuntui siltä. Harmittaa kun ei ole videoita, en halunnut ketään mukaan, satoja innokkaita kyllä oli, käsiä nousi vaan lisää kun kerroin lähdön olevan ennen neljää... Olisi niin paljon helpompi analysoida omat radat videolta, nyt en en nimittäin muista radoista mitään! Ennen ratoja härkin Sooloa paljon enemmän mitä normaalisti, tiedä sitten oliko se hyvä, pitää kokeilla vaikuttaako moinen mitenkään. Putkissa Soololla kestää edelleen ihan tosi kauan, onko tähän mitään hyvää treeniä? Vai onko se vain putkia helpoiksi mutkiksi ja pikkuhiljaa vaikeuttaa? Perus alkeisopetusta?

Paljon on taas koulutettavaa ja opittavaa, mutta intoa on taas superisti! Oli niin kiva taas kisata! Kitkanskutkalle ja kartturille superisti onnitteluja valiokellon käynnistämisestä, niin hienoa! Huomenna suunnataan sitten ihan uusille aluevalloituksille, saa nähdä peräännynkö paniikissa vai nolataanko me itsemme huomenna todella, kahtellaan!

Tästä menee selkeästi polku!

Pitkästä aikaa treenamassa seuran kanssa! Kiitos Noppe treeniseurasta, oli super kivaa treenata ja vielä kivempaa on kun ei tarvi rämpiä keskellä mettää ettimässä polkuja yksikseen :)!

Tein alkuun saman radan kuin eilenkin, nyt päästiin ekalla alusta loppuun. Oma juoksukunto on kyllä ihan kamala, olo on kuin sarjakuvissa, missä juostaan ilmassa eka vartti ja sitten liikutaan. Käännöksissä mieli menee jo toiseen suuntaan, mutta jalat ei vain liiku... Pitäisi ehkä aloittaa keskivartalon etsiminen. Radalla en kiinnittänyt huomiota, mutta videolta katottuna Soolo ei liiku niin hyvin miten tahtoisin. Se tuntuu olevan hurjan hidas.. Ärh.

Pienissä tiloissa kun pitää hypätä päin, Soolo tulee joko jaloille, tai ei hyppää lainkaan. Treenasin sitten moista, tila oli tosi pieni ja avulla Soololla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hypätä oikein. Tiedä sitten paljon tarvii toistoja, että tätä voisi vaatia tehtävän kunnon vauhdista. Otin nyt jo parin askeleen liikkeellä, en vain tykkää tehdä epätoiminnallisesti. Tämä homma jopa toimi, kun käytti päätään.. En saanut aluksi Sooloa hyppäämään niin, että se ei osu minuun, kunnes fiksuna likkana tajusin, että ei kannata palkata niistä suorituksista, mitkä ei mene oikein... Taas tunsi itsensä erikovaksi koiran koulijaksi :D Palkkana mulla oli nameja! En edes muista koska olen moisia kentällä käyttänyt... Pitäisi vissiin useammin, vaikka ne ei kivoja olekkaan.

Putkelta kääntymiset on mein murheenkryyni. Nyt olen sentään pitänyt kiinni samasta tavasta opettaa asiaa, se ottaa jo pieniä askelia eteenpäin. Soolo kääntyy jo pienellä, mutta en saa sitä vielä kääntymään kunnon vauhdilla. Mietin jos tuplapalkkaisi, eli valmis palkka jätetään putken sivuun, niin että Soolo tietää missä se on ja heti kun on palkan kohdilla kädestä lentää toinen palkka. Tiedä sitten olisiko kovin toimiva, ajattelin silti kokeilla! Mutta nykyään se kääntyy jo alta metrin kaarrosten, edistystä :)!

Loppuun otin pari puomia, toimivat ihan ok. Vauhtia toki saa tulla lisää, yritän jatkaa samalla tavalla millä tehtiin vauhtia kesällä. Jos hyvä vauhti tulisi ihan vakioksi!

Loppuverkaksi etittiin Nopen kanssa kunnon mettäreitti, aina välillä löydettiin jopa polku! Olipas taas kivaa! Mun pitäisi ehdottomasti päästä treenaamaan jonkun kanssa, silloin ymmärrän pitää treenit lyhyempinä. Kiitos Noora ja Kovu, mennään pian uudestaan!

Syysloma?

Loma alkaa viuhtoa jo viimesiään ja tuntuu, että ei moista ole edes ollutkaan. Ensi viikosta lähtee taas henkisesti super raskas 8 viikon putki harjoittelua, ei auta kuin painaa tuulta päin!

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa loman aikana treenaamaan. KSSKlla on rataharkat aina torstai iltaisin, niin perjantaisin on suuri mahdollisuus päästä tekemään rataa. Nyt rataa oli jonniverran muokattu, mutta sain tehtyä oikein hyvän treenin. Ratatreeniä kun on itekseen ilkeä ottaa, esteiden siirtely yksin ei ole mitään hehkeintä hommaa. Rata ei ollut mikään hankala, mutta sain ängettyä radalle kaksi pakkovalssia! Tein hommaa kuten kisoissa, tutustuin 5 minuuttia ja vasta sitten hain koiran halliin huutamaan. Mulla on paha tapa treeneissä tutustua vähän sinne päin ja se kostautuu ja kovasti.

Soppa toimi tosi kivasti, ekalla radalla muuten puhtaasti, mutta kepeillä meni ihan sekasin. Ei saisi keksiä tekosyitä, mutta mitäs koetin mennä vanhoilla kepeillä. Siitä suivaantuneena kannoin oikealla välillä olevat kepit toiselta puolelta hallia radalle. Heti näytti paremmalta ja seuraavalla kerralla pujottelukin onnistui. Mun pitäisi kyllä oikeasti treenata kulmia paljon enemmän. Soolo menee usein oikein sisään, mutta oikasee kakkosvälin mikäli juoksen päälle. Nyt joudun kähes pysähtymään ja se syö sadasosia. Kakkoskierroksella typerä ohjausvirhe, annoin Soolon lentää muurin pitkäksi, enkä saanut käännettyä samalla tasolla olevaan putkeen. Kolmas kerta sanoi vasta toden ja päästiin ihan maaliin asti puhtaasti, nämä pitäisi vaan saada heti ekalla....

Soppa lähtee tosi kivasti liikkeen mukaan, siitä ei ole pienintäkään ongelmaa, tahtoisin vaan että se lähtisi vielä kovempaa. Keinu näissä treeneissä super, muut kontaktit aika kököt. Mie niin tarvin apuja, neuvoja ja jotain vinkkejä millä saan kontaktit toimimaan. Ne kun on kamalaa löntystelyä!
Pakkovalssit ei toimi. Saan kyllä Soolon hypylle, mutta se on kuin kasa dubloja, ei mistään kohdasta sujuvaa.

Lopputreeni paukutettiin alkuun muistinvirkistykseksi pakkovalsseja. Sain niitä vähän toimivimmiksi, mutta ei ne ole vielä sitä mitä tahdon. Sylkkäreitä otin sitten olan takaa, Soolo tekee kyllä kauniisti, mutta tahtoisin siihen enemmän vauhtia ja raivoa. Kääntelin sylikääntöjä vain välistävedon kautta, toisena esteenä muuri. Teki hyvää nähdä, että muurikössejä ei tule enää kamalasti. Vain tosi pienestä tilasta hypätessä Soolo potkasee lisää vauhtia palikoista. Nyt tuntui, että hyppy meni liikaa pitkäksi, mutta toisaalta se saattaa vaan tuntua, kun tekee pienemmällä vauhdilla. Ihan hienosti homma toimi, lelulla hain vielä vauhtia, josko se tästä!

Nämä treenit muistutti taas siitä, kuinka paljon enemmän tuosta koirasta saa irti, kun vain vaatii. Se tulee paremmin mukaan, mitä enemmän sille sanoo mihin sen pitää tulla. Pitää vain osata palkata oikeista suorituksista ja ohjata niin että pieni sininen voi ymmärtää mitä vaaditaan. Ja tehtiin muuten yhtä hienoa tekniikkaa radalla! Oon nähnyt kun ihmiset tekee kisoissa, enkä oo keksiny miten se opetetaan niin päätin vain kokeilla. Ja jumankekka se toimi sikamakeesti! Tämä menee kategoriaan jänisloikka ennen kuin joku osaa kertoa mikä uusi tekniikka me osattiin!

Viime tiistaina Soololla oli taas fyssari. Keskiselkä on jumissa, samaa ongelmaa oli jo ämmämmissä. Mirka kuitenkin oli sitä mieltä että parempi näin, koska ennen ämmämmiä hoidettiin edestä ja takaa. Sopsop on kovin hieno ja musta on niin kiva käyttää Mirkalla, kun ajatukset osuu hyvin yksiin. Mie kun en stressaa kamalasti jos koira on ollut jumissa tai vähän vinossa, jos liikkuminen on puhdasta niin turha murehtia. Joka toinen meistä ihmisistäkin on vinossa, jumissa ja kenossa, tai jos joku kokee olevansa suora, niin tulkaa näytille! Kunhan hoidattaa tasaisesti ja pitää lihashuollon kunnossa niin homma ja koira toimii.

Torstaina käytiin Emmin, Emman&Åsan kanssa repovedellä eväsretkellä! Oli aivan super hauskaa, käveltiin n. 15 kilsaa, puuskutettiin kuin pahimmat höyryveturit, syötiin ja naurettiin. Koirat kulki tosi kivasti mukana, maasto vaihtui, oli kiviä ja pitkospuita ja elukat meni reippaasti eteenpäin. Mie olen niin ylpeä minun pienistä ja toimintakyvyttömistä, sillä molemmat ylitti riippusillan ees-taas! Jalat täristen, kynnet kiinni sillassa ja niin matalana kuin mahdollista, mutta kokoajan edettiin! Hienoa räkäpäät!

Mitkä maisemat ja ollaan sentään vain Kouvolassa! (Tämä kuva kuvaa paljon paremmin mein meisinkiä, kuin tylsät poseerauskuvat ;)).

Meidän ylireipas eväsretkijoukko ja kaamiva riippusilta!

Ilmosin Sopan kisaamaan Hyvikäälle, kivaa :)! Ja tiedossa on myös henkistä valmentautumista ennen PM-kisoja, se jos mikä tulee nyt tarpeeseen. MM-kisoihin sain pään ihan tosi hyvään kuntoon, uskalsin tehdä mein omia juttua ja luottaa siihen mitä me osataan. Nyt on alkanut hajoilemaan pää ihan tavallisissa jutuissa ja se heijastuu sitte ite radalle. Yhestä tekstistä otin superisti nokkiini, vaikka lopulta se teksti edes mitenkään ilkeä ollut ja sheltit lehteen kirjoitetun jutun/pätkiä jutusta luetutin neljällä ihmisellä ennen kuin kehtasin lähettää sen... Koko ajan pelkää olevansa hirveän ylimielinen ja varoo omia tekemisiään. PAH, moon sikke ylpee ja saan ollakki! Vielä kun saa sen ajatuksen toimimaan tekemisessä. Mutta homma tulee tarpeeseen ja ootan jo ihan innolla moista :)! Vielä pari päivää lomaa ja sitten pitäisi jaksaa jouluun asti osata jotain, aika hurjaa.

"Niin on juostava, muuten kuolee!"

Tädit kirii juoksukouluissaan semmosta kyytiä, että on itekki pakko lisätä kilometrejä, tänään kykenin aamusta juoksemaan jo 7,5 kilsaa! Missio 10km häämöttää! Vauhti on edelleen säälittävän hidasta, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Mulla oli tarkotuksena lähteä heti aamusta lenkin jälkeen treenaamaan, mutta olin niiiiin väsynyt, että siirsin treenit iltaan.

Treeneissä oli tarkotus tehä sylkkärit, pakkovalssit ja häiriökeppejä. Mein pakkovalssit oli kuitenkin niin räkäsiä, että koko treenit jauhoin vain niitä. Toisaalta ei lainkaan paha, sain paljon toistoja, onnistumisia, syitä miksi ei onnistu ja ajatuksia kuinka korjata. Suurimmat syyt miksi pakkovalssit kusee on, että keskityn niin liikkeeseen, että en katso koiraa, jolloin Soolo lähtee kaartaamaan paljon vahvemmin eteenpäin, ihan kuin hakisi katsetta. Toinen on pikkusieväily, saan Soolon kyllä pakkovalssiin tosi nätisti, mutta siitä puuttuu se jokin. Ja kolmas on ajoitus, pidän liikaa käsissä, jolloin Sops tulee tosi paljon syliin. Suomeksi tää vissiin meinaa sitä, että me ei osata koko pakkovalssia :D.

Tein paljon valmiilla palkalla, näin saan keskittyä pakkovalssiin loppuun asti ja koira tulee kuitenkin heti palkattua. Mitä rohkeammin liikuin, oikeasti liikuin enkä hipsinyt, päätin että jos se este kaatuu, niin sittehän kaatuu, niin toimi. Soolo tuli vauhdilla ja teki pienet tiet. Oli paljon helpompi ajoittaa liike, kun tuntui että on kokoajan hirmuinen kiire. Kamalasti jouduin vielä keskittymään siihen, että liikun oikeasti täysillä ja katon samalla Sooloa, pari kertaa hävisi koordinaatit tosi pahasti... Taitaa olla paluu koordinaatiotreenien pariin, että oikeasti voi keskittyä ohjaamiseen eikä juoksemiseen. Talvella moisia ois hyvä jäähallilla tehdä, saanko treeniseuraa hikipingoista? Mutta hurjan hyvä mieli jäi, sain onnistuneita toistoja oikein kivasti! Loppuun tein vielä yhet kepit ja yhen puomin, molemmat ok.

Taas seikkailtiin ympyrää että löydettäisiin lenkkimaastoja hallin luota, puolet metästä on vedetty matalaksi ja puolessa välissä menee järjetön kuraoja. En edes yrittänyt ylittää moista, olisin varmaan vieläkin jumissa siellä savessa. 20 minuuttia saa hyvin käveltyä, kun vaan painaa hakkuualueelle osanmatkaa, mutta sen jälkeen reittejä saa jo etsiä..

Ja niin, jos joku jostain bongaa meitin MM-kisavideoita, niin vinkatkaa! Liiton videot olen nähnyt, mutta huolin kyllä muitakin ja esim mein yksilöagilityä en ole nähnyt lainkaan.

Tylsän tekstin päätteeksi pari kivaa kuvaa!

Nopen ottama kuva mein "vaellukselta". Hyvin tuli tuommoinen lauma elukoita toimeen keskenään, vaikka eivät ole kuin reenikavereita. Kasa ihania kuvia tuosta päivästä löytyy Nopen galleriasta!


Arkistoista löytyi Hukkiksen alkeiskurssikuva! Usoisin että kuvan on napannut Kallisen Maarit. Minusta tää kuva on ihan superkiva, esteiden taso ei päätä huimannut, mutta koko ryhmä tahtoi ulos tekemään kunnon agilityä, niin käytettiin ikäloppuja esteitä, että päästiin ajoissa, hih :)

Maailman ihanin kelpo ja sen pentu oli meillä eilisen illan hoidossa. Mulla ei oikeestaan ole lainkaan ollut pentukuumetta, oon vaan aina ajatellut että järkisyistä olisi hyvä ottaa parin vuoden sisään pentu. Mutta kyllä Kitkanpentu on vain aikamoisen ihana, että meinaa pentukuume nostaa himpun päätään. Piuha oli niin äärettömän reipas pentu, ettei toista! Ja on perinyt emänsä taidot mennä sekaisin kun nauretaan ja kyllä tästäkin sankarista kunnon kainalokoirainen vielä tulee! Emänsä on nimittäin kainalokoiraisena ehkä paras ikänä. Kitkaan mulla on kummitädin oikeudet, mutta kyllä mie pientä Piukkaakin hoitoon huolin ;). Että Pikkis Mielakka huolii kaiskukoirat hoitoon koska vain! Ja koska tämä yhteiskuva on jo NIIN kamala, että se on jo ihana, se pitää ehdottomasti julkaista! Kitkaa ei kiinnosta, Hukkista ahdistaa, Soolo luulee tuijottavansa lihapullia, mutta oikeasti Piuha syö niitä juuri maasta :D.

Reteetä viikonloppua!

Muoksmuoks. Lisäsin sivuun laskurin koska olen uteliaselämätön, mutta se näyttää kahen sekunnin jälkee 31, vaikka ihana olenkin, niin ehkä himpun moista epäilen. Mistäköhän löytäsis pikkasen toimivamman version?

Treeniä ja juhlaa

Nyt ollaan MM-kisojen jälkeen päästy kahdesti treenaamaan. Ekalla kerralla oli tarkoitus päästä tekemään yksilökisan kielto-kohta, mutta minen oo nähny koko rataa edes videolta ja piirrustuksiakaan mukana jaksanu kantaa, niin eihän siitä mitään tullut. Ehkä joskus sitten. Päätavoite oli kuitenkin mennä vain kentälle ja tehä iloista agilityä. Kuhan vaan mennään ja tehdään. Itse treenit oli oikein mukavat palauttavat lepitreenit! Sopis oli hyvin taitava, tehtiin pari onnistunutta pakkovalssia, pari onnistunutta putkikääntöä (ja jokunen vähemmän onnistunut...) mutta kaikkein kivointa oli superkivat kontaktit! Mulla on neuroosi kontakteista, myönnän, mutta me hävitään niiden vauhdissa kärjelle ihan kamalasti. Siihen ei ole mitään järjellistä syytä koska Soolo hidastaa ja koska ei, joten oon päättäny että se juoksee täysillä alas vaikka mie kävelisin käsilläni.

Suora putki oli samassa linjassa puomin kanssa, palkka valmiina pari metriä alastulosta. Kutsuin Sooloa puomille, ite seisoen alastulolla, heti kun koira lähti kiipeämään lähdin juoksemaan vastaan, samalla huutaen "mene vaan, mene vaan". Ja sehän meni, hiphip :)! Lisäsin vaikeusastetta ja lähdin juoksemaan vahvemmin vastaan, toimi ja lopuksi juoksin alkuun eteenpäin, kiersin puomin ja lähdin tulemaan vasten ja silti toimi! Oli bileet!

Nää treenit vedin hallilla, olipa harmi nähä, että mein kivat lämppämaastot oli kesän aikana vedetty ihan matalaksi :(. Treenialusta oli hyvin toimiva!

Seuraavat treenit päätin heittää kentällä, koska kunnon keppejä ei ole viety vielä hallille ja mie en tahdo treenata väärällä välillä, koska tälläkin esteellä myö ollaan liian hitaita :D Näissä treeneissä oli jo idea, olin päättänyt treenata keppien lisäksi pyöritystä, koska se pomputtaminen mitä me tehdään noissa kamalasti on pahasta.

Treenikaverit on koko syksyn juosseet ahkerasti juoksukoulun oppien mukaa ja mie oon yrittäny siinä samassa juosta itekkin jotain. Mutta koska olen liian ylpeä ja uskon vielä että olen muka urheilija, niin en oo juossu ohjelmalla, ku parin minuutin juoksut tuntui tylsältä. Mutta nyt ne hiton tädit ei juokse enää paria minuuttia vaan kuutta kilsaa!! Ehän mie nyt huonommaksi voi jäädä, joten ennen treenejä painettiin koirien kanssa kutonen. Marjoa lainatakseni, vauhti oli tyyliä mummot rollaattorilla ohi. Mutta juostiin alusta loppuun.

Ite treenit oli ihan sairaan hyvät! Hitto että eläin kulki! Mun pitäisi oikeasti olla reipas ja tehdä lämpät aina juosten, silloin Soolo toimii minusta paremmin. (Tai sitten mun jalka painaa enemmän.) Tein alkuun ilman rimoja, tästä ideasta kiitos Lappeenrannan shelttilauman treenivideolle ;)! Tolloin toimii helposti hienosti, kääntyy pienesti sairaan kovassa vauhdissa. Rimoilla toimi myös tosi kivasti, tein aika paljon palkka kädessä, tuntuu että saan Soolon paljon kovempaan vauhtiin. Pyörityksissä mun pitäisi liikkua rohkeammin. Mitä aiemmin irtosin kääntämään koiraa ja liikuin eteenpäin sen paremmin homma toimi, yllättävää tosiaan ;).

Tahtoisin myös saada Soolon käännöksiin vauhtia. Sehän kääntyy tosi pienillä, mutta se himmaa aivan liikaa ennen hyppyä. Yritin sillä että otan kovassa vauhdissa "kiinni leluun", eli ei roiku, mutta lelu menee ihan nenän edessä. Tuli kovaa, kääntyi pienellä, mutta räiski rimoja. Sinänsä hyvin ymmärrettävää, ei sillä kamalasti ollut tilaa eikä rauhaa hypätä. Millä tätä voisi opettaa? Ymmärrän kyllä että en voi saada täyttä vauhtia ja super pientä kaarrosta, mutta kyllä minusta Soolo voisi kovempaa tulla edes himpun pidemmälle.

Kepeillä tein samaa mitä olin tehnyt edellisissä treeneissä puomilla, vastenjuoksuja siis. Ja ne toimi, valmiilla palkalla pieni sininen painoi ihan täysillä menemään ja mie sain jyrätä päälle ja tehdä vielä senkin että juoksen ensin eteenpäin, kierrän kepit ja lähden tulemaan vasten. Tykkäsin! Tein myös pari ääretöntä sivuirtoamista ja upeasti Soolo pujotteli. Kun saisi tuon vauhdin vakioksi...

Treenien loppuun juostiin vielä uusi kuusi kilometrinen, nyt jalat kiittää ja kumartaa kivulla ja jumilla. Mutta me juostiin saman treenin aikana 12 kilometriä! JEE! Vielä kun saisi itsensä kuntoon juoksemaan tuon putkeen. Agilityyn en toki tarvitse kamalaa kestävyyskuntoa, mutta jotta pystyy kehittämään nopeutta ja nopeuskestävyyttä on pakko olla jonninmoinen peruskunto.

Mitalia oon päässyt juhlimaan niin Mikkelissä kuin Kouvolassa. Mikkelissä kaverit oli tehny vaikka mitä hyviä ruokia ja suomen lippuja oli kiinni jopa sipseissä! Oli ihan superhauskaa, kiitos likat, olette aikamoisia! Emma ja Emmit oli tehny vielä kannatuspaidat, ne oli päällä maanantaina ennen kun lähdettiin reissuun ja kun tulin takaisin kouluun oli paidat päällä tuunattuina!

Emmin ja Emman paidat! Huomatkaa Emmin taito tehdä suomenlippu ;).

Emmin tuunattu paita! Oli meinannut tila loppua, niin Emmi fiksuna likkana oli jättänyt ison ja leveän kirjaimen välistä pois! Hih!

Kouvolassa käytiin treeniporukan kanssa juhlimassa koko päivän! Oli aivan superhauska päivä, kiitos ihanat! Aamusta suunnattiin kanotiloimaan Repovedelle, koirat osasivat olla tosi kauniisti kanootissa! Maisemat oli ihan huippuja, eikä edes melottu kovin pitkälle! Suunniteltu vaellus kutistui hieman lyhyemmäksi, mutta hauskaa oli ja eväitä saatiin aivan olan takaa! Illalla suunnattiin Sarille katselemaan videoita ja istumaan iltaa. Me ollaan kyllä Nopen kanssa paras pari liikkumaan samalla kyydillä, tultiin vain 2½ tuntia myöhässä :D. Illaksi suunnatiin syömään ja juomaan ravintolaan! Oli kyllä aivan huippu päivä, kiitoskiitoskiitos! Eve joskus Paten luokanvaihtoilmotuksessa kirjotti että on kiva treenata, kun on kiva porukka. Tämän allekirjoitan täysin, teidän kanssa on ihan super kiva treenata ja vielä kivempi juhlia! Porukka lahjoo minut kyllä aivan pilalle, kukkapuskaa ja koruja, veikkaan että Soolo ei saa omaa koruaan, joudun omimaan senkin ;). Ootte huippusia, koko porukka <3

Koulussa on tupannut olemaan super hektistä, vielä viikko pitäisi jaksaa matkustella ees-taas Kouvola Mikkeli väliä, sen jälkeen loppuvuosi saadaankin olla täällä! Kivaa! Opinnäytetyötä pitäisi paahtaa jo niska limassa, koskakohan me aloitetaan ;)..

Dornbirn MM

MM-kisat on nyt takana, mukaan tarttui kovasti kokemusta, onnistumisia, naurua, ääretöntä motivaatiota ja suuri hinku päästä MM-kisoihin uudestaan. Ja nyt seuraa romaani ja tämä teksti on vielä jopa lyhennetty versio mitä se alkuun meinasi olla. "Joskus" on vain paljon asiaa.

Me lennettiin keskiviikkona Zürichiin ja sieltä tila-autoilta hotellille Feldkirchiin, torstaina vuorossa oli ell-tarkastus ja treenit, perjantaina joukkuehyppis, lauantaina yksilöhyppis ja joukkueagility ja sunnuntaina yksilöagility. Matkustaminen sujui hienosti. Soolo ei näyttänyt kamalasti lentämisestä stressaavan, ainakin se oli täysin kuolaton ;). Lentohäkkiäkin tarkastettiin Helsingin päässä sen verta, että en salakuljeta mitään, Sveitsin päässä ei katsottu sitäkään. Turhaa taas stressasin.

Eläinlääkärintarkastus ja treenit, olivat kokemuksia jo pelkästään! Ell tarkastus meni mein osalta oikein näpsäkästi, siru löytyi, koira oli terve ja karvanäytekkin läpäistiin ;). Soolo oli hyvin taitava, reippaasti seisoi pöydällä! Siitä suoraan mittaukseen ja voi luoja, että minua kävi hermostuttamaan ja pelottamaan kun mittaus ei vain onnistunut. Soolostahan ei saa miniä tekemälläkään, mutta vielä hankalampi siitä on saada maksi, mutta siinä vaiheessa kun nostan piskin pöydälle ja se heittää mahalleen, alkoi mulla tuskanhiki virrata. Soolo pelkäsi aivan mielettömästi, se ei suostunut seisomaan mitenkään, se venkosi, yritti maata, eikä missään vaiheessa seisonut kunnolla… Otin sen jo pöydältä poiskin, mutta homma oli sama.. Lopulta mulla oli suunnilleen Soolo korvista ilmassa ja kun kuulen sadatta kertaa ”It’s not correct” teki mieli kiljua että tää koira on jo saakeli ilmassa asettele ne jalat miten tahot. Jjjjep, mulla on äärimmäinen paineensietokyky ;). Lopulta mittaus kuitenkin onnistui ja kisalupa saatiin, nyt uskalsin jo hengittää.

Treeneissä vauhti koirien välissä ja kenttien vaihdossa oli aikamoinen. Homma kuitenkin pelitti tosi hienosti ja pääsin kokeilemaan ne asiat mitkä ehdottomasti tahdoinkin, elektronisen pöydän, kontaktit ja kepit. Treeneistä jäi ihan hyvä maku suuhun, Soolo toimi kenttä kentältä paremmin ja miekin aloin rauhottua, ihan tavallista agilityä se on täälläkin. Porukka pelasi juuri oikeilla palikoilla mun päätä ajatellen ja positiivisista kommenteista jäi super hyvä fiilis itse kisoihin.

Perjantai, joukkuehyppis:
Mie olin luonut itelleni kamalia paineita näistä kisoista. Joukkuekisa tuo aina oman lisäpaineensa, mutta otin painetta myös ihan yleisesti siitä, että nyt en edusta vaan itteäni vaan myös Suomea. Kamalasti joutui myös työstämään pois sitä ajatusta, että hyllyä ei saa tulla. Koska jos se jää pyörimään päähän, soon myös takuuvarmasti tuloksena. Iskältä tuli viesti juuri ennen tutustumisia, mikä sai mut melkein itkemään ja loppui sanoihin ”peli on ohi vasta kun summeri soi.” Ja sitä mie tolkutin itelleni koko kisojen ajan ja renkutin fiilis musiikkia. Ja se toimi, joka radalle lähtiessä, pystyin luottamaan Sooloon, omaan osaamiseen ja niihin moniin treenitunteihin mitä on alla.

Joukkuehyppis ei ollut mikään vaikea ja se loi minuun sitä uskoa, että täällä pärjää ihan samoilla taidoilla, millä pärjää Suomessakin. Pariin kohtaan valitsin ehkä en niin nopean, mutta varman ja eniten omalta tuntuvan suorituksen. Pakkovalssit ja vedot ei oo meillä ollu mitää vahvinta, pyöritykset saattaa jäädä pomppiviksi, mutta joskus ne on niin sikamakeita, että tälläkertaa päädyin pyörittämään. En kuitenkaan koe, että vedin ns. varman päälle vaan oon tyytyväinen että valitsin ne vaihtoehdot mitkä sillä hetkellä tuntui parhailta! Valmistautuminen rataan oli tosi helppoa kun ei itse tarvinnut huolehtia mistään muusta kuin että pysyy tavoitettavissa.

Vaikka joukkuekisa luokin painetta, niin tämä joukkue toi mulle ainakin varmuutta siitä että me ollaa tekemässä tätä porukassa. Yhdessä mennään ja tehään kaikki se oma parhaamme ja mehän tehtiin. Soolo starttasi joukkueesta tokana, en kattonut Anun ja Viiman suoritusta ollenkaan, mutta ei tarvi kovin fiksu olla arvatakseen että hyvin meni, kun meteli oli mitä hurjin. Siinä vaiheessa kun irrotin Sooloa hihnasta, musta tuntui että oksennan sydämeni juuri tähän paikkaan. Mutta kun kävelin vastaanottamaan Sooloa esteiden taakse, jännitys hävisi ja tilalle tuli ääretön halu, tahto ja varmuus. En tiedä oliko se paniikki vai kuuluisa flow, mutta mulla ei ollut radoista kovinkaan kummoista kuvaa ennen kuin ne videolta näin. Mutta sen tunteen kun tultiin maaliin, tahtoisin muistaa kovin pitkään. Olo oli hyvin onnellinen ja ylpeä, niin pienestä sinisestä kuin itestänikin. Soolo ei välittänyt metelistä ja mie pystyin toimimaan jännityksestä huolimatta. Ajatus oli vähän sama kuin karsintojen ekan radan jälkeen, nyt se apina on pois selästä, nyt ei tarvi kuin painaa. Jari ja Robi ankkuroi äärettömän hienon ja nopean nollan, jos paineet joukkueradassa on suuret, niin se ilo kun onnistutaan, on ihan käsittämättömän hieno! Videolta katottuna rata on kovin nätti, ei sitä nopeinta Sooloa ja vähän pomppivaa, mutta silti kovin hieno rata!

Mie en tykkää tietää aikoja radoista koska kehitän niistä itelleni kamalia apinoita ja paineita. Nyt tyhmänä käännyin tulostaululle ja sen jälkeen jouduinkin tsemppaamaan itteäni, että Soolo ei ole hidas, radalla oli paljon parannettavaa ja meistä on vielä vaikka mihin. Tiedän itsekin että se on ihan supertyhmää ottaa stressiä moisesta, mutta mihin koira karvoistaan pääsisi, vai miten se meni? Aikojen näkemisenkin jälkeen fiilis oli silti katossa, me oltiin oltu koko joukkue tosi hyviä! Kyllä hymyilytti. Omien jäähkien jälkeen saatiin koirat vietyä hotellille kiitos kolmen tila-auton! Tästä minä annan kovasti peukutusta, niin koira kuin ohjaaja pääsi rentoutumaan hotellille, eikä tarvinnut koko päivää kökkiä hallilla.

Lauantai

Yksilöhyppis
Lauantaina jännitys ei ollut ehkä niin paha kuin edellisenä päivänä, mutta paha se oli edelleen. Rata oli aika jouheva, mutta siellä oli paljon sellaisia juttuja missä me ollaan hyviä, pienet tiet ja välistävedot me osataan. Lähdettiin Soolon kanssa ihan alussa ja sehän passaa! Mie tykkään kovasti lähteä alkupäässä, ei kerkeä stressata niin kauaa. On se aikamoinen fiilis kävellä lähtöön Suomen edustusvaatteet päällä kun Suomen ja Ruotsin katsomo huutaa ”Suomi”. Koska sitä tuolla minusta eniten tarttee, uskoa siihen että porukka on mein puolella ja tahtoo että me onnistutaan. Tän radan jälkeen fiilis oli ihan mieletön, Älypeli teki pienillä teillä, yksi kaarros venyi ja paukkui, mutta sain homman haltuun nopeasti. Videolta katottuna tää rata on minusta parempi kuin edellinen. Tälläkin radalla tuli aika paljon pomppua ja yhdessä kohtaa Soppa tulee kamalasti päin jalkoja, kun olen myöhässä. Mutta homma on kokoajan hanskassa ja fiilis oli tosi hieno!
Lauantaina ei päästy käymään välissä hotellilla koska aikaa ei ollut tarpeeksi. Otin sitten Strömin Annasta mallia ja ostin koirille makuualustan, mikä toimi äärettömän hyvänä alustana meikäläiselle näissä karkeloissa :D! Hyvin sai vähän vedettyä unta pataan ja ruokaa naamariin ennen joukkuefinaalia.

Joukkueagilityrata oli ensimmäinen rata, missä mulla oli hankala päättää miten mie muutaman kohdan teen. Onneksi olin rohkea ja pidin pääni siitä, että nyt tehdään parasta tulosta, en mene varmistelemaan, vaan teen ne ohjaukset, mitkä tuntuu parhailta juuri meille. Tätä rataa ennen jouduin paukuttamaan musiikkia tosi vahvasti ja hakkaamaan päähäni että se summeri ei todellakaan vielä soi. Radalle lähtiessä luotto oli kuitenkin suuri, tiesin että taistellaan ihan kärkisijoista, mikä ei mun päälle oo mikään helpoin homma kestää. Metelistä tiesi että Anu ja Viima teki hienon radan! Silti pystyin lähteä tekemään ihan vain omaa rataa. Tehtiin Sopan kanssa oikein hieno rata, kontaktit järkyttävän hitaat, mutta tuolla ne ei tuntunut miltään! Keinua edeltävää kohtaa olin pohtinut kovasti, uskalsin heittää Soolon hypylle sylkkärillä, se ei kääntynyt niin hyvin kuin oletin, mutta niin hienosti silti, että uskon tuon olleen meille paras vaihtoehto! Avokulma kepeille onnistui oikein hienosti, kaarrokset pieninä, mutta sitten idioottivirhe, koira selän taakse ja hypyn ohi. Taisin itsekin kijaista tilanteessa aika kovaa että EIIIIIII… Kuitenkin Soppa tuli hienosti luokse ja saatiin korjattua. Kun sain Soolon putkeen, ajatus oli vain että tarkasti maaliin asti. Se tunne kun tuli maaliin oli ihan kamala, tuntui että oli pettänyt ihan kaikki, tuntui oikeasti että repeää kahtia. Soolo oli kuitenkin ihan ääritaitava, harmitti vaan niin kamalasti oma tyhmyys. Jari ja Robi teki loppuun vielä upean nollan ja mentiin kärkeen. En mie tainnut ihan kovin nopeasti sisäistää että mitali tulee ja tämä on jo nyt hieno juttu, siinä vaiheessa ajatteli vain että se olin minä joka toi sen virheen. Minua ei ole varmaan koskaan jännittänyt niin paljoa kuin odottaessa että kaksi muuta joukkuetta menee. Jollekkin mein edellä olleista tuli vitonen tässä välissä totesin, että nyt en ehkä syytä niin kamalasti itseäni jos ollaan hopealla. Me seurattiin tilannetta kilpailijoiden puolelta, nähtiin vain tulostaulu ei itse kisaa. Jos oman radan jälkeen tuntui että halkeaa kahtia, sen jälkeen kun muu joukkue oli juossut kiljuen luokse ja tieto maailmanmestaruudesta varmistui, en tiennyt miten päin olla. Olo oli niin mahtava. Soppaluu ei edes voi tajuta miten hienon palkinnon se antoi työllään sille työlle mitä tämän eteen on tehty. Halasin äärettömän monia ihmisiä, itketti ja oli vain niin hyvä olla. Mie oon aina miettiny, että kuinka hyvältä se tuntuu juosta kentälle kun Stand up for the champions soi. Voin kertoa, se tuntuu ihan mielettömän hyvältä ! Nauratti, itketti ja olin niin ylpeä Soolosta, itsestäni ja mein super hyvästä joukkueesta! Me ihan tosissaan ollaan maailman paras medijoukkue! Aika hurjaa!


Sunnuntai yksilöagility
Rata vaikutti oikein mukavalta, siinä oli kaksi kohtaa mitä mietin, keinulta hypylle vienti ja Alle vienti. Tästä radasta en ole videota nähnyt, joten tulee ihan mutulta, tosin paljon pohdittuna. Alku oli aika pomppiva, en osannut itse liikkua, joten Soolokaan ei kulje silloin kunnolla. Me tehtiin hienoa rataa sille ekalle miettimispaikalle asti. Tiesin että on varma tapa ja nopea vähän epävarmempi tapa. Kokeilin jälkimmäistä, mutta en ohjannut sitä kunnolla. Yritin ottaa Soolon vain käskyllä haltuun, vaikka pystyn itse tekemään vauhdissa puolivalssejakin, en tiedä miksi en ottanut kunnon puolivalssilla haltuun. Soolo ajautui hypyn väärälle puolelle, joten kielto. Kiellosta huolimatta jatkettiin täysillä loppuun ja muistojen mukaan tehtiin ihan hieno rata loppuun asti. Radan jälkeen olin tosi tyytyväinen koiraan, mutta todella tyytymätön itseeni. Laitoin Emmalle viestiä että jos agility on joskus tuntunut pahalta, niin nyt tuntuu. Tiedostin kyllä että ei me mitaleista oltaisi taisteltu, mutta silti se nolla olisi lämmittänyt mieltä. Ajan kanssa tuokin rata alkoi maistua oikein hyvälle, me tehtiin alusta loppuun yhdessä hienoa rataa. Vaikka siellä olikin virheitä, se oli kokonaisuutena hieno rata.

Sunnuntaina oltiin saatu taas juhlia ja itkeä heti aamusta kun Caro ja Kerttu pesivät kaikki niin maan makeilla suorituksilla! Olette te vaan aivan super taitavia, nopeita ja kovia!

Sunnuntain päätösgaalassa päästiin vielä kuuntelemaan Maammelaulua korkeimmalta korokkeelta. Se tunne oli niin hieno. Tavattoman suuri onnellisuus ja ylpeys sitä työtä kohtaan mitä ollaan tehty. Me tehtiin se, koko porukka. Kestettiin paineet, oltiin maajoukkuepaikan arvoisia ja lopulta maailmanmestareita.

MM-kisat oli kokemuksena aivan mieletön. Joukkueessa oli huisin mukavia ihmisiä, joukkueenjohto osasi hommansa erihyvin, kisapaikka oli toimiva ja agility oli äärikivaa! Tulostaso oli huima, Caro ja Kerttu maailmanmestaruus, Anna ja Elli 19. Elina ja Omie 4. Niinu ja Rhett 5. Jouni ja Yoko 14.! Me päästiin MM-debyytissä tavoitteisiin, tehtiin 4 hienoa ja omaa rataa. Tehtiin parhaamme ja nautitiin siitä, että meillä on oikeus kisata noin hienoissa kisoissa. Soolo oli koko reissun ajan aivan mielettömän ihana. Osasi matkustaa, ei välittänyt kisapaikan metelistä ja oli radalla oma hieno itsensä! Fiilis kisoissa oli ihan mieletön, tahto päästä kisoihin ja menestyä siellä nousi yhä ennestään. Paljon tuli tietoa mitä kaikkea pitää treenata, että tuolla olisi joskus mahdollista pärjätä yksilötasolla ja haastaa medien Usain Bolt! Vauhtia ja estevarmuutta lähdetään tekemään lisää. Mitä enemmän saadaan vauhtia esteille, niiden välille ja taitoa niin koiralle kuin ohjaajalle sen parempi! Suunnitelmat on selvät, nyt se on vain kovasti treeniä, suurena tavoitteena Saksa 2010.

Ja edelleen olen samaa mieltä mitä olin mitalijuhlissa sunnuntaina. Jumankavita me oltiin kaikki 9 koirakkoa ihan sairaan hyviä! Vaikka suurin osa oli ensikertalaisia ja vielä naisia ;)! Kiitos kaikille reissusta, parempaa MM-kokemusta en usko että olisin voinut saada! Kohti PM-kisoja ja uusia haasteita!