It's your night

Meillä alkoi tänään alueellinen valmennus! Mikä parasta, se pistää minua vähän ruotuun tämän lajin kanssa. Mikä oudointa, mie olen siellä Martan kanssa.

Alkuun tehtiin kontakteja, näytettiin mitä osataan. Sopi meille, koska ei voida niitä vielä radan osana mennä. Pikku-Makke teki oikein pähevää työtä! Vaatii kyllä vielä etupalkan, muuten kattelee minua ja sitten siitä alastulosta tulee vähän sellanen voltti kolmella kierteellä kerien. Mut mie vähän uhosin, että ens valmennuksessa me mennään kontaktit vapaana. Jaiks. Pitääköhän tässä alottaa oikeasti treenaamaan...

Rataa ei keretty kamalasti tehdä, mutta tarttui taas haaviin niitä yksinkertaisia ääliö-miksi-teet-noin -oppeja. Mie pelkään Martan kanssa ihan liikaa, että se tekee jotain tosi tyhmää. En sitä, että se tekee väärin, vaan sitä että se tekee oikeasti jotain tyhmää. Esimerkiksi rikkoo hypyn, itsensä tai kouluttajan. Ja sit mie varmistelen ja pidän sitä käsissä vanhalla kunnon TÄSSÄNÄIN kiljumisella. Valmentajamme (oi miten kiva sanoa agilityssä noin, hih :)!) totesi, että Marta on oikein kiltti ja kuuliainen :o. Pitäisiköhän sille antaa parson päiväksi hoitoon? Muuttuisi mielipide. Tai no, ei liiotella, vartti riittänee mielipiteen muuttamiseen. Mutta jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin olihan se Marta aika hyvä. Pieni on niin tosissaan. Hyppää kuin ankka, huutaa niin maan perhanasti ja aina välillä tekee ihan agilityä. Aika kivaa :). Eikä se Make tosiaan ihan pälliääliö tainnut olla, saatiin nimittäin lupa tulla treenaamaan kisanneiden ryhmään jatkossa. Tosin tarpeeksi kun itkee ja näyttää säälittävältä vedoten autottomuuteen, niin se saattaa edesauttaa ryhmävaihtoa. Mutta aina voin sanoa, että oikeasti Maris oli vaan niin hyvä... ;P.

Maran mentävä kolo!

 Mie jäin vielä toisen ryhmän treenejä seurailemaan rataantutustumisen verran, siellä oli vaikka mitä hauskoja juttuja mitä pitää päästä Soolon kanssa kokeilemaan. Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset Martan kanssa treenaamisesta, kun minusta tuntuu, että se aika pitäisi vielä ainakin tänä vuonna käyttää Sooloon. Tuntuu jotenkin, että panostan liikaa Martaan (joo-o, ehkä ei sen taidoista moista uskoisi ;D)  ja Soolo jää ihan taka-alalle. Kun ei meillä vielä olisi sitä saappaiden järjestystä tarkoitus muuttaa. Mutta josko saisin tästä sitä intoa tekemiseen ja se näkyisi sitten myös Soolon kanssa. Ans kattoo :). Tajusin taas näissä treeneissä, että olen ehkä maailman veemäisin koulutettava. Puhun liikaa, väitän vastaan enkä malta pysyä sieltä kentältä pois, vaikka oma treenivuoro loppuikin jo. Muuten sanoisin, että kyllä mie vielä opin käyttäytymään, mutta en mie kyllä opi. Joten treenikaverit koettakaa kestää ja valmentajalle voinee todeta, että siitähän sinulle maksetaan. 

Tätä minä tarvitsen, jotain rotia tekemiseen. Jotain porukkaa missä treenata. Tarvisin tätä ehkä vielä enemmän Soololle, mutta hyvä näinkin. Kesälle on jo alettu hakemaan rotia, varattiin Piian kanssa vakkaritreenivuoro. Sellasta mulla ei olekkaan ollut vissiin viiteen vuoteen. Mulla on vaikka mitä kivoja juttuja, missä tarvin Piia sun apua! Oota vaan, kadut tätä vielä... :P. Ei vais. Niin kiva päästä treenaamaan jonkun kanssa :)!

Saastis on ihanin kesäpoika <3

(Ai miten tämä kuva liittyy mihinkään, no ei liitykkään, tämä teksti oli vaan niin hävyttömän pitkä, että pakko oli lisätä kuvia.)

Ensi kerralla juostaan kuulemma piip-testi. Mulla taitaa just silloin olla flunssa. Kotimatkalla olin sitä mieltä, että tänään mennään kentälle treenaamaan Soolon kanssa paria hauskaa kohtaa, Martan kanssa kontakteja ja sitte menen vielä ite juoksulenkille. Mutta nyt musta tuntuu, että tää koneella istuminen ja jäätelön syöminen on ihan tarpeeksi rankka homma tälle illalle.

Mun pitäisi huomiseen mennessä päättää, alkaako Martan kisaura suunnitellusti vai ei. Mutta arvatkaa osaanko. En.

Siideripissis

Kuka liittyy lukijaporukkaan?

Huumoria se on huonokin huumori, kivaa lauantaita!

Vaikka tänään ei olekkaan ollut paras päivä suomalaisille niin yritetään silti vähän hymyillä. Edes vähän.

Ps. Ei olleet vuodet kohdelleet hyvin edes jumppabarbia, tuo puku ei meinannut mennä sen päälle ja sen böönatrikootkin on ratkennu :(. Tuolla barbilla on muuten myös oloasu ja juhla-asu. Se esittelee ne ehkä joskus päivän asu -kuvissa.

Somewhere

Tämä on avunhuuto teksti. Tai oikeastaan miehaluuntarvinmullehetinytmuttamistä! -teksti.

Meillähän kävi pieni äksidentti Hämyn kupille, niin nyt Hämy on ollut ilman. Tai jos ihan totta puhutaan, niin Marta joutui luovuttamaan oman kuppinsa Shammylle. Mie lähdin ostamaan meille kolmatta kuppia, mutta arvatkaa myydäänkö niitä enää! No ei! Meidän feng shui kärsii, jos joudun ostamaan vääränlaisen kupin! Joten auttakaa, löytyykö noita kuppeja enää mistään?

Toinen mitä me tarvittaisiin olisi kevythäkki Martalle. Tahdon häkin missä se mahtuu seisomaan, istumaan ja makaamaan, mutta en haluaisi joutua ostamaan ihan hirveän leveää häkkiä, eli ennemmin saisi olla korkeutta kuin leveyttä. Sen lisäksi haluan, että seinät ei ole verkkoa, tai että ainekin ne voi peittää. Enkä tykkää kevythäkeistä, missä on ne älyttömän raskaat putket sisällä. Meillä on yksi iso ja yksi pieni hyvä kevari, mutta kummankaan merkkistä en ole löytänyt enää mistään. Joten mistä tälläimnen helmi kevari vielä löytyy?

Mites tuo puhelimen kamera?

Kolmas mitä mie en tarvi, mutta haluan on uusi puhelin! Puhelin on melkein aina mukana, niin tahtoisin, että mun puhelimessa olisi parempi kamera. Kun nykyään ei saa enää mistään kuvia, kun tuo mun kamera irtisanoo tasaisin väliajoin itseään ja mun puhelimen kamera on maailman huonoin. Olin jo päättänyt, että ostan iphonen, kunnes tajusin, että se maksaa enemmän kuin mun kamera, puhelin ja tietokone yhteensä.. Joten suositelkaa jotain kivaa puhelinta, missä on hyvä kamera! Ja ei, siinä ei tarvi olla muita hienouksia, en niitä kuitenkaan osaa käyttää.

Se siitä ostoslistasta! Eilen meillä oli vähän haipakka päivä. Aamulla Shammy päätti, että sen maha on niin kipeä, ettei se pysty kävellä, aamulenkillä se veti maihin, eikä sen jalat enää kantaneet kunnolla, kannoin sen sitten sisään. Koska se oli vielä aamupäivästä ollut ihan flegu, varasin sille lääkärin. Jos olisin kehdannut perua lääkärin tuntia ennen, olisin sen tehnyt, koska Hukkis oli ihan kunnossa. Nyt pyörähdettiin sitten lääkärissä, 80€ kiitos moi, koirasi pidätti pierua. (Ei muuten ollut pidättänyt sitä pierua sitten aamun, arvatkaa mille tulitikkulaatikon kokoinen asunto haisee, kun koira mätänee sisällä työpäivän?)

Ennen tuota lekuria käytiin Soolon fyssarilla. Tällä kertaa kokeiltiin toista fyssaria :). Mein vakkari fysiosta Mirkasta me ei luovuta sitten millään, mutta tahdoin käyttää Sopiksen Marjaanalla hoidettavana, koska Marjaana on ohjannut mun ihka ekan pitkän kentän :). Soololla oli lukko samassa paikassa kuin aiemminkin ja selkä ihan juntassa siitä alaspäin :(. Se oli oikeasti jo tosi kipeän oloinen. Harmittaa, kun ei tuota oikein voi kai millään estääkkään. Nyt pieni ja sievä sininen liikkuu kyllä taas tosi nätisti, kiitos Marjaana :)! Kovasti koetan Mirkalta saada ajan vielä ennen SM-kisoja, toivottavasti onnistuu.

Vietettiin viime viikonloppu Mikkelissä luokkakokouksessa. Tuolla ei käyty. Pitihän siitä silti kuva ottaa. Ja hihittää.

Viime viikolla treenattiin kahdesti. Rastit seinään. Marta oppii pikkuhiljaa uusia asioita (rengas menee jo suorasta linjasta ekana esteenä hiphip!), suorien hyppyjen kanssa se on vielä tosi huono. Sopis on simppelisti pop! Hidas ja jäykkä, mutta niin kovin taitava :).

Oli kyllä maailman tylsin teksti, mietin pitkään, että kehtaanko edes kirjoittaa. Mutta koska mein blogiin löydetään jo hakusanalla blogi kakasta, niin eipä näillä teksteillä enää kovin paljon alemmas vajoa.

Feeling Strangely Fine

Saatiin Alisalta haaste ja koska tänään on hyvä päivä, piti tämä tehdä ihan heti :)

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

Tässähän pitäisi sanoa, että perhe, ystävät ja koirat, mutta koska ennalta-arvattavuus on ihan syvältä, niin nyt jotain paljon hauskempia juttuja!

Ben &Jerry's  <3 (Ei suklaajädeä, hyi!) Söin tänään aamupalaksi B&Jtä suoraan purkista ja join colaa, olin aika onnellinen.
 

Meri, järvi, joki tai puro. Samapa se. Vesi on aina omalla tavallaan kovin rauhoittavaa.

Yritin ettiä tälläistä kengistä. Mut nyt kengät lasketaan vaatteiksi! Ai, että kun löytääkin täydelliset kengät, se on niin onnellinen hetki, että tekisi melkein mieli itkeä! Mun jalka on ihan vammanen, se on oikeasti leveämpi kuin Aku Ankalle. Talvikengät vielä löytää, mutta yritäppä löytää jotkut sirot kesäkengät. Ei oo helppoo ei. Tänä kesänä löysin sellaiset ja ne löytyy minun kenkätelineestä <3. Se, koska uskallan ne laittaa jalkaani on erijuttu, niissä on nimittäin noin puolen metrin korko.

 

Jos jostain saa hyvää mieltä, niin siitä kun tajuaa voittaneensa itsensä. Ja vielä kun pelkää monia asioita, niin aika useasti saa huomata, että pitkälle on päästy, ja vielä hengissä.

Onko parempaa <3. Kuin nauraa, itkeä tai kiukutella biisin sanoin. Koska silloinhan se kappale on vähän niikö tehty mulle. "You're beautiful In every single way Yes words can't bring you down" Vai miten se meni ;).

Vähän niikö edellinen  plus tämä. Eikä mitään hienostelu hifistely tanssia, vaan juuri se baarin tanssilattian valtaaminen jolloin hienoimmat liikkeet on joutsen tai strutsi. Oltiin jokunen tovi mun yhden nimeltämainitsemattoman ihanan kaverin kanssa vähän tanssimassa, kaveri totesi illalla, että "Mie vaan yhtäkkiä huomasin tanssivani yksin nurkassa silmät kiinni, ajattelikohan ne, että mie olen aineissa?" Se oli hulvattoman hauska ilta ja mie olin hävyttömättömän onnellinen.

 

Hyvää jatkoa edellisestä. Ehkä se, että piirretään kaverille viikset veden kestävällä tussilla tai tehdään sokerimunkkeja (=hyppää veteen ja sen jälkeen kieri hienossa hiekassa) tai esittelee itsensä ruotsalaiseksi yksinhuoltajaksi ei vähän ajan päästä tunnu niin hyvältä idealta, mutta sen hetken se on niiin hauskaa. Hölmöillä. Porukassa.

Mulla ei töiden takia saa olla pitkät kynnet, joten mikä olisikaan hauskempaa kuin lomakynnet tai viikonloppukynnet. Ei ne kyllä koskaan ole täydellisesti lakatut, ennemminkin näyttää siltä kuin seittemänkesänen ne lakkaisi, mutta silti.

 

Se hetki kun näkee että on saanut viestin. Hymyilyttää. Ja sitten näkee, että se on VilaClub joka toivottaa tervetulleeksi ostamaan ihania vaatteita, joihin et kuitenkaan mahdu tai ainakaan ei ole varaa. Mutta jos se onkin joku ihana, niin miten hyvä mieli tuleekaan. Tänäänkin hykertelin varmaan vartin mun kaverin viestille.

Kun ei pysty enää edes puhumaan, kun naurattaa niin. Ripsarit on poskilla, ja lopulta räkätystä seuraa hikka <3.

Olikohan niitä jo kymmenen, taisi olla. Kaikki kuvat on täältä, se on muuten sivusto mitä selatessa tulee hyvä mieli, aina vaan :). Yksi muuten, mikä tuo tosi hyvää mieltä, olisi tämän pelin voitto! HYVÄ SUOMI!

Minäpä en haasta ketään, ette te niitä kuitenkaan tee, senkin möllit!

Part of me

Maailmankaikkeuden ihanin, hienoin ja parhain Shammy täyttää tänään täydet kymppi vee!

Mie en voisi olla onnellisempi, että juuri Shammy minun elämääni asteli. En usko, että kukaan tai mikään on opettanut minulle elämästä ja olemisesta enempää kuin kaikkein rakkain Hämy. Kymmenen vuotta sitten, kun vielä jaksoin lukea, ja kaupan päälle uskoa, koirakirjoja, olin pyhästi päättänyt, että pentueesta meille astelee se, joka katselee hetken sivummalta ja tulee sitten moikkaamaan. Pentueessa oli sellainen uros. Arvatkaa kolmesti oliko se Hämy? No ei tietenkä! Hämy roikkuin minun hihassa, puri siihen reiän. Eihän silloin voi kotiin ketään muuta kantaa.

Hämy on minulle SE koira. Ei sen kanssa titteleitä ole saavutettu, sen kanssa on saavutettu jotain paljon enemmän. Yhdessä me ollaan kasvettu vähän isommiksi, opittu elämästä, koiramaailmasta ja toisistamme. Hämy saa vaikka kuun taivalta, koska se on Hämy.

Kymmenen vuoden kunniaksi meillä on tänään kemut! Normaaleiden 10-vuotis synttäreiden tapaan meillä on (boolimalja)ongintaa, aasia (=Martaa) hännästä, laulua ja naurua. Ja jokainen kymppivee poika ansaitsee oman autokakun! (Sitä kakkua ei ole vielä tehty, mutta mulla on vahva luotto itseeni ;)).  Lupaan näistä kemuista kuvia, mikäli Nääsvillen flicka on muistanut ottaa kameran mukaan.

"Enemmän kuin mitään muuta, on syitä olla kiitollinen"

Muuten sanoisin, et onpa lässynlässyn, mut tiättekö, Hämystä pitää ollakkin :). Nyt en sano muuta kuin että, HYVÄ HÄMY! NY RAIRAI!

Legendaariset Levikset

Martan siskon Mimmun omistaja Anna heitti facebookissa meille kutsun kevät tempaukseen! Ohjeistus meni näin: "Hei kuulkaa, aloitetaan porukalla semmonen KEVÄT TEMPAUS!, jossa kaikki käy istuttamassa kukkineet narsissit ja muiden sipulikukkien raaskut jonnekin näkyvälle paikalle tuomaan iloa seuraaviksi vuosiksi."

Meillä ei taida ihan sipulikukka olla, mutta väliäkö hällä, idea on tärkein ;). Hihhih! Pistäkääs kaikki kädet multaan ja viekää lenkkipoluille joitakin kukkia.

Kivaa lauantaita ja kevättä, kesä on niin tulossa :)!

Potentiaali

Tänään on ollut kertakaikkisen hyvä päivä :)!

Ihana Helsingin friidu Malla tuli meitä Kuvolan kutipäitä kouluttelemaan. Toivotin Maijulle pitkää pinnaa ja ostin suklaata, että pysyy hymy huulissa. Taisin kyllä itse syödä sen suklaan, kai se Maiju sentäs kerkesi maistamaan...

Ensin treenasi Marta. Ja tiättekö, se oli makea. Hypyt oli 25cm, joten Martakin hyppäsi hyvin. Mutta se tuntui ihan agilitykoiralta. Teki mitä käskettiin, kääntyi, huusi ja ennen kaikkea kulki ihan miljuunaa :). Martan kanssa kaikki tuntuu kyllä tapahtuvan niin paljon nopeammin, kun se ei vielä osaa mitään, vaan sitä pitää auttaa. Mutta ehkä juuri siksi, se tuntuu niin makealta! Marta tuli mukaan persjättöihin, kääntyi pienessä tilassa, hyppäsi poikittaishyppyjä ja irtosi kiertoihin :o. Parsonin kanssa onnistuminen tuntuu noin sata kertaa paremmalta, sitä kun ei koe ihan liian usein. Mun kamera päätti taas olla toimimatta, joten videot on Umpalla. Jos joskus saadaan ne siirrettyä mulle, niin lupaan pistää ihan julkisiksi, nih! Onnistuin nimittäin jo hetkellisesti hajottamaan Umpan puhelimen... Että jos tekniikka toimii liian hyvin, niin antakee mulle, vartin päästä ei toimi enää!

Lämmittelymaastot...

Soppa oli ihan tavallinen Soolo. Sillä on vaan jo tosi vaikea tehdä virhettä :). Treenasin Soololla aika vähän, kun tuntuu, että se ei pysty polkemaan täysillä. Mutta se mitä tehtiin, tehtiin tosi hyvällä draivilla ja fiiliksellä. Tämä on kyllä ihan lässynlässyn teksti, mutta on Soolo vaan niin <3. (Se on sydän. Meinaa että Soolo on aika ihQ eli ihana!)

Kiitoskiitosjavieläkerrankiitos Maiju :). Oot ihan huippu! Miten kiva olikaan treenata valvovan silmän alla, joku kertoo, että tuolla valui, kokeile tähän sitä ja ennen kaikkea kertoi, että nuo minun rakit on oikeasti hyviä. Ihan agilitykoiria. Agility oli pitkästä aikaa mukavaa. Joten nyt KAHJOT NINJAT, koetettaisiinko vihdoin niitä kimppatreenejä?

Treenien jälkeen suuntasin vielä porukoille syömään ja paikalla oli myös mun elämän ehdoton ykköspoika Saastamoinen. Koirat käyttäytyy miniäijän kanssa tosi kiltisti, Sopis oli jo "rapsutettavana" ja Marta tahtoisi vaan pusutella ja Hämykin käyttäytyy. Niin kivaa :).

Se kuuluisa viimeinen askel. Ei, kerrasta en oppinut.

Olipas oikeasti hyvän mielen teksti, melkein pitäisi kertoa jotain tosi ällöä loppuun, mutta en pysty, koska tää päivä on vaan ollut niin kiva! Ja muuttuu vielä ihanemmaksi, nimittäin ihan näillä näppäimillä mein maailman matkaaja tulee meille! Tyttöjenilta, voi älyttömyys <3.

"Reunan yli nojaten, tyhjyyttä halaten, rakkautta tuhlaten, sydäntäsi avaten, vitutusta uhmaten, karsinasta karaten, seuraava leveli on just sua varten!"